...sanovat Madventuresin jäbätkin.
Kävin tänään aamusta työterveyslanttumaakarilla ja esitin suunnitelmani. Toisin kuin muilla, joille olen ideasta aiemmin kertout, lekurilla ei ollut sanomista nykyisesta talouden tilanteesta tai muusta turhasta.
Ilmaisin meinaan että kun ensi viikon perjantaina on taas firman "kehityspäivä", ahdistan siellä pomoni (en lähintä esimiestä) nurkkaan ja pyydän kauniisti työnantajaa purkamaan työsuhteeni. Sitten olen kolmen kuukauden kuluttua vapaa, paitsi jos hän kieltäytyy, jolloin aion hymyillä kiltisti ja sanoa että siinä tapauksessa sanon itse irti noin kuukauden sisällä ilman sen enempää varoituksia, jonka sitten teenkin ja olen vapaa kuukaudessa.
Kelan selvityksiin liitän sitten psykiatrin lausunon ja jään, toivottavasti ilman karenssia, ansiosidonnaiselle ja lähden käymään läpi Kelan kuntoutumiskursseja.
Niin kun olen aiemminkin huokaillut, ei näin voi elää. Ei voi sanoa että tämä olisi mikään päähänpisto, olenhan tätä hautonut jo muutaman vuoden. Miksi tehdä duunia, jota on alkanut vihata?
Oravanpyörä seis. Tuolla ulkona on oltava jotain jonka vuoksi elää.
Kommentit