Kävin aamusta työterveyslekurilla valittamassa ja lässyn lässyn sekä niin sanotusti hankkimassa "omaa lääkäriä". Minua kun ei ole sairanloman tarpeessa pahemmin mietityttänyt kenellä sitä käy, mutta kun on näitä rahaa ihan vitusti imeviä lääketarpeita, niin pitäisi yhdistää seurantaa ja lässyn lässyn.
Verenpaineeni on kuulemma hyvä tai parempi, en ole ikinä viitsinyt opetella tulkitsemaan niitä satajotain-kautta-puttepossunnimipäivät -lukuja. Suoni sanoo poks päässä niin on varmaan ollut liikaa, ja that's it.
Verensokeri on laskenut ja koholla ollut "paha" kolestroli (joka ilmeisesti sitten pukeutuu Darth Vaderiksi) on laskussa. Kannatti siis heittää kaikki kevyttuotteet huitsin vittuun ja siirtyä käyttämään oikeaa voita ja paistamaan aamuision pekonia + vähentämään hiilihydraatteja. Tätä en kertonut tohtorille, koska Yleisen Terveysnäkemyksen (tm) vastustamisesta lukittaneen pakkohoitoon.
Valitin keskustelun aluksi töistä, mistä muusta. Lekuri oli sitä mieltä (tietysti) ettei näinä aikoina kannata lähteä ja lässyn lähteä. Huvittavaksi koin sen, että kun sanoin ettei hirveästi huvita elämä, jossa kellon soittaessa ensimmäinen ajatus on "ei vittu, taasko täytyy lähteä sinne paskaan", lekuri puhui jotain siitä ettei kai työ ole herkkua kellekään ja lässyn lässyn.
Mitä vitun väliä sillä minulle on, jos näin on tai on olematta. Kun ei tarvitsisi vertailla työhön menemisen mielekkyyttä metron alle hyppäämiseen.
Ja lässyn lässyn.
Investoi mies osa niistä lääkkeisiin kuluvista rahoista oikeaan psykiatriin.
Kirjoittanut: Janka | tiistai, 02 kesäkuu 2009 klo 17:12
En kaipaa psykiatria (no, uskoisin), vaan ns. elämän.
Kirjoittanut: Alceste | keskiviikko, 03 kesäkuu 2009 klo 10:28