Soffat on poissa. Kuinkahan paljon minä tuostakin nahkasohvasta (nyt jo hajonneesta) aikoinani maksoin, tyhmyyttäni. Ei ikinä enää mitään vitun kodin leikkimistä, patja ja telkkari riittää.
Kiva jos ei hikoilisi kuin hevonen heti kun nostaa sormeakaan, niin saisi jotain tehtyäkin muuton suhteen.
Elän toivossa että saisin tänään vähintään DVDt ja kaapillisen kirjoja laatikoitua. Ja ehkä keittiötilpehöörin.
Kommentit