Nappeja

Hitto että yhdessä lekurissa käyntiin uppoaa kaksi tuntia kun poikittaisliikennettä ei ole. Äh.
No, ainakin työpaikkalääkäri, joka oli eri kuin edellisillä kerroilla, ei alkanut poiketa hyväksi havaitusta linjasta vaan kirjoitti puolen vuoden masennuslääkkeet kerralla.

Homman nimihän on se, että meikäläisen tapaiset toistuvaa masennusta sairastavat mutta kynsin hampain työelämässä roikkuvat saavat nappailla lääkkeitä pitkän aikaa, jopa vuosia. Sanon saavat siinä mielessä ettei lääkitystä pistetä poikki. Tiedän hyvin että nettikin on pullollaan ihmisiä joiden tädin kummin kaima selvisi masennuksesstaan paremmin ilman lääkkeitä ja toitottavat nyt lääkitysken olevan kaikille hyödytöntä ja lääkefirmojen rahastusta. Näiden ihmisten toivon sairastuvan yhtä vakavaan masennukseen jonka kävin itse läpi 2002 alkaen. Siinäpähän mölisevät sitten medikalisaatiosta ja pureskelevat virmajuurtaan.

Ihmiset ovat erilaisia, toisille sopivat lääkkeet, toisille eivät.

Minä nappaan 40mg päivässä "toistuvan masennuksen keskivakavaan vaiheeseen", aiempaan "vakavaan masennukseen" otin 20mg+30mg päivässä. Ja jos tälläkin hetkellä on päiviä jolloin ei haluaisi nousta ylös sängystä kuin kävelläkseen junan alle, no, eiköhän tästä saa melko hyvän käsityksen mitä mieltä minä olen lääkityksestä. Napit hyvä.

Se mitä en vieläkään tajua on se, että masentuneelle annetaan kaksin käsin nappeja jos sanoo ettei ole itsetuhoinen (tänään ei kyllä kysyttykään). Minulla on yhä kotona niin paljon kamaa, mukaanluettuna vieläkin niitä olkavarren murtumaan määrättyjä kolmiokipulääkkeitä, että niillä saisi hengen pois keneltä vain. Tai ehkä lekureilla on taito nähdä kenelle niitä on turvallista määrätä isompia satseja, mene ja tiedä.

Töihin.