Heti kun lämpötila putoaa alle nollan, alan sairastaa. Sunnuntaina aamuyöstä heräsin kurkkukipuun nieleskelyn yhteydessä ja myöhemmin päivällä kuumemittarini näytti 37,2 astetta. (Tämän jälkeen rikoin sen, mutta se on ihan toinen juttu.)
Olin siis eilisen sairaslomalla, tai vietin sairaspäivää, miten vain. Ulos piti uskaltautua, kun oli pikkuisen pakko käydä kaupassa ja käydä ostamassa uusi kuumemittari. Ulkona oli sen verran kylmä että tunsin hengityksen kirvelynä kurkussani.
Vietin koko lopun päivää maaten sohvalla katsellen elokuvia ja Babylon 5:n vitoskautta. Luin kuumemittarin käyttöohjeet, joissa kiellettiin mm. mittarin pudottelu. (No ilmankos. Köh.)
Kuumetta ei koko päivänä ollut, mutta kuten aina yhdenkin kuumeisen päivän jälkeen, oloni oli hämmentävän epätodellinen. Vähän kuin huikeassa univelassa vanhoina huonoina insomnia-aikoina.
Nyt olen taas töissä ja huomasin harmikseni että yhdenkin päivän poisaolo Urban Deadista kostautuu heti. Poliisini ja palomieheni oli molemmat tapettu ja zombifioitu ja joku oli mennyt herättämään zombieni henkiin. Ex-zombiella vain ulos kerrostalon ikkunasta, hop.
Ulkona on ikävä käydä tupakalla tällä ilmalla eikä täällä tietysti mitään vaihtoehtoa ole. Pitäisiköhän sitä jo lopettaa kokonaan?
Kommentit