Kivu sävähti nyrkistä pitkin käsivartta aina olkapäähän saakka. Nyrkki kimposi ovesta, jättäen auenneesta rystysestä veriviivan tahraamaan oven harmaanvalkoisen pinnan. Iskun kaiku kimpoili rappukäytävässä, peittyen melkein heti täysin keuhkoin karjutun vittusaatanan alle.
Mies seisoi hajasäärin, liikahtamatta, eteisessä pakottaen itsensä pitämään kätensä liikkumatta, purren hampaansa yhteen kipua vastaan. Nyrkkiin puristettu käsi lähetti aivoille kiireisiä kipusignaaleja ja rystysistä pisaroiva veri tipahteli hiljaa parketille. Mies vuorotellen puristeli hitaasti kättä nyrkkiin ja vuorotellen suoristeli sormiaan, tyytyväisenä siitä ettei kivun alta tuntunut terävämpää, luiden murtumisesta kertovaa kipua. Pikku hiljaa kipu alkoi vaimentua tylsäksi tykytykseksi ja mies nosti nyrkkinsä kasvojensa tasalle.
Keskimmäisten rystysten päältä oli iho rikki ja muiden päältä vaihtanut väriä ärtyneen punaiseksi. Revenneen ihon alta pisaroi verta tasaiseen tahtiin. Mies antoi toisessa kädessään puristaman paperinpalan pudota lattialle ja käveli kylpyhuoneeseen työntämään kätensä kylmään veteen.
Muutaman minuutin kuluttua veren tulo oli lakannut ja mies käveli hiljaa makuuhuoneeseen tuijottamaan aukinaisia kaappeja, joista oli revitty kiireellä osa sisällöstä ulos ja pakattu matkalaukkuun. Näin mies ainakin oletti, koska puuttuvia vaatteita ei näkynyt missään.
- Vitun huora. Voi VITUN HUORA minkä teki. Mulle ei tehdä näin. Nyt saa akka kyllä oppia miten käyttäydytään, mies toisteli yhteenpuristettujen hampaittensa välistä kuin hiljaista loitsua.
Mies suki vasemmalla kädellään muutaman kerran lyhyeksi leikattuja hiuksiaan taaksepäin otsaltaan ja veti paidan päälleen. Eteisessä hän nyöritti maihinnoususaappaat tiukasti jalkoihinsa pyyhkäisten vinosti hymyillen saappaiden mattamustia raudoituksia puhtaaksi lopputalven kurasta. Saatuaan nahkatakin päälleen hän kaiveli sen taskuja kunnes löysi kääntöveitsen, jonka tunki farkkujensa etutaskuun. Mies sammutti eteisen valon ja astui ulos. Rappukäytävässä miestä vastaan tuli yksi niistä naapureista, joitten olisi pitänyt maata haudassa tai asua jossain saatanan hoitokodissa, kuivahtanut satavuotias ämmä.
Mies otti kasvoilleen töissä pomolleen näyttämänsä muovihymyn ja tervehti ämmää iloisella äänellä.
- Rouva Virtanen, päivää. Miten on viikko mennyt?
Ämmä loi häneen epäluuloisen katseen, mutta nyökkäsi kuitenkin tervehdykseksi ja köpötteli kohti omaa oveaan. Mies murisi hymynsä takaa naisen ohitettuaan jotain pystyynkuivuneista vituista ja tönäisi oven auki sellaisella voimalla että se pysähtyi lasit helisten stoppariin. Mies astui ulos, hengitti syvään ja mietti missä huoran sisko oikein asuikaan.
Nyt tulisi annettua opetus samalla kertaa niin huoralle kuin sen siskollekin.
Kusipää perustuu tositapahtumiin.
Asuin tätä kirjoittaessa kaupungin vuokra-asunnossa, kerrostalossa totta kai, ja joskus meno äityi suorastaan villiksi. Kaikkein kirkkaimpana on jäänyt mieleeni eräänä kesänä ulkona vienosti keuhkojensa takaa rakastaan huhuillut mies: "Vitun huora päästä sisään!". Kaunista, suorastaan runollista. Ja mieliinpainuvaa.
Jokainen meistä tuntenee tai tietää yhden tai useamman kusipään, pikkuhitlerin ja psykopaatin. Tämä on leikkaus yhden sellaisen elämästä.
Kommentit