Vanha mies istuskeli penkillä mökin sivulla veistellen kirveenvartta, suupielessä roikkui piippu, joka kurahteli hiljakseen ukon imaisujen tahdissa. Ympärillä oli hiljaista, oltiinhan maaseudulla viiden virstan päässä lähimmästä kylästä ja runsaan virstan päässä lähimmästä naapuristakin. Vain lehmän ja sen vasikan ammuntaa kantautui silloin tällöin jostakin mökin takaa.
Vanha puukko muotoili tulevaa kirveenvartta tottunein liikkein, eikä ukkoa lähemmin tarkastellessa olisi voinut huomata että hänen ajatuksensa olivat jossakin aivan muualla.
Ukon ajatukset olivat sodassa.
Ainoa poika oli kuollut rajasodissa, taistellen lääninherran lipun alla nostomiehenä ja saanut palkakseen paikan joukkohaudasta, jättäen jälkeensä nuoren lesken ja kaksi pientä poikaa.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, sodittiin taas ja tällä kertaa ukon pojanpojat olivat lähteneet mukaan. Poikien äiti oli kuollut keuhkotautiin kolme vuotta sitten, eikä ukosta ollut nuoria miehiä estelemään.
Vanhus kohotti päätään ja katsoi kaukaisuuteen, jossa kumpuilevan maaston takana taistelu oli alkanut. Sen ääni kantautui tänne asti hiljaisena, aaltoilevana murinana. Siitä äänestä ei kukaan voinut erehtyä, jos oli sen joskus kokenut. Ukko muisti äänen hyvin.
Hän otti piipun suustaan ja sylkäisi maahan rusahtavan syljen ja vaihtoi otetta kirveenvarresta.
Ilta alkoi hiljakseen hämärtää ja ukko siirtyi sisälle syömään iltasta ja polttelemaan piippua ikkunan ääreen, kunnes ulkona tuli niin pimeää ettei pihakoivua enää erottanut. Hän tiesi jo etteivät pojat palaisi.
Praedor-sarjaa. Sarja kirjoitelmia, joita yhdistää niiden sijoittuminen Jaconiaan, Praedor-roolipelin fantasiamaailmaan.
Minua on jo pidemmän aikaa kiehtonut se, mitä tapahtuu tarinan sankareiden ympärillä ja jäljessä, minkälaisia vaikutuksia heidän ympärillään oleviin "tavallisiin" ihmisiin heidän tarinallaan on, enemmän kuin sankarien tarina itsensä. Koska tällaista ei ole mahdollista roolipelissäkään tuoda esiin, on sitä tuotava esiin tälla tavoin.
Kommentit