Kolikon kääntöpuoli

Pitkä aika, ei merta

Ropecon 2009 starttaa perjantaina. Loin vanhaan tyyliin oman kategorian noille aurinkolaivoille, jotka teen livenä paikan päältä kännykällä.

Niin, siis minähän menen normaaliin tapaani juomaan olutta, kuuntelemaan puheohjelmia ja tapaamaan EVE Onlinen "duunareita" (vaikka olenkin ollut poissa avaruudesta ihan saatanan pitkään).

Näkyillään.

Sanaton

En ole koskaan istunut vieressä ja nähnyt noin hyviä ominaisuuksia heitettävän yhdellekään roolipelihahmolle. Vau.Toivottavasti se nyt ei kuole ensimmäiseen random enconteriin (old skool rulez).

Shiny

Firefly Reborn as Online Universe (Wired)

Like Capt. Mal Reynolds stumbling in after a bar fight, the short-lived but much beloved sci-fi series Firefly will soon make an unexpected return, not as a TV show, but as a massively multiplayer online game.

Now that's shiny.

Vuoden vanha juttu, mutta ihan uutta minulle. Pitäisi varmaan kaivella onko tuosta uudempaa tietoa jossakin.

Edit:
Njaa: 1, 2

Mennään hei kämppiin

Toveri J oli eilen saunassa ja kertoi hupaisan jutun kahdesta EVEä pelaavasta työkaveristaan. Kundit olivat kyllästyneet nelostason tehtävien tekemiseen ja päättivät lähteä kokeilemaan sitä PVP:tä, josta niin kovasti puhutaan.
Toinen näistä oli pelannut vuoden ja toinen kuulemma useamman.

Kaverit olivat sitten lentäneen 0.0-avaruuteen ja jääneet hyppyportille väijyyn (gate camp) - "ammutaan kaikki jotka tästä tulee!".

Jostakin syystä nämä kaverit olivat selvästikin pelanneet EVEään tynnyrissä. Havaitsivat sitten etteivät saaneet ketään tähtäimeen, koska heidän valitsemiensa alusten tähtäysjärjestelmät olivat liian hitaat, eikä mitään apujärjestelmiä oltu asennettu.

Ennen pitkää paikalliset tulivat ja antoivat pojille rimpampullaa. Toinen pakeni safe spottiin, toisen alus räjähti päreiksi. Toinen onnistui pakenemaan paikalta ennen kuin hänen aluksensa jäljittäneet hyökkääjät saivat hänet ammuttua, mutta pakeni paniikissa high security avaruuteen, jossa CONCORD reagoi 15 minuutin rikostimeriin, tämä kun oli syyttä hyökännyt muiden kimppuun. Pum.

Ihmettelen suuresti miten voi olla täysin tietämätön PVP:stä jos on pelannut EVEä vuodenkin. Tai ehkä meikäläinen vain on oppinut nopeammin asumalla jatkuvasti pahalla alueella ja olemalla lähes jatkuvasti sodassa.

Mutta silti: hitto mitä nyyppiä. Kekeke. Tulkaa hei Molden Heathiin. Täällä kyllä oppii äkkiä tavoille.

Edit:
Kävi ilmi että herrat olivatkin ilmeisesti olleet losecissä eivätkä nollanollassa.

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi

Veemäistä kun galaksi kaatuu perjantai-iltana. Meh.

The Shadow Knows

Perhanan verkkopelaaminen. Huolellisesti vuosia varjeltu kasvottomuuteni uhkaa rakoilla. Jotkut ihmiset ovat niin käsittämättömän sosiaalisia.

Huoh.

Kill it! Burn it with fire!

EVE Online... neljä tuntia operointia, yksi vihollistappo... No, ei menetyksiä ja minä sain sen podin. Silti, tupakkaa kului odotellessa. Onneksi oli sentään musiikkia.

Tässäpä muuten toinen Faith and the Musen biisi, johon olen jäänyt koukkuun: Iago's Demise. Soitinpa pari kertaa passissa hajotessani.

Kyllä se maksoikin

GMU Lucid Dreaming. Nätti kuin sika pienenä. Täytyy lähteä tänään testaamaan.

Osta ny

Heh. Blizzardilla ollaan epätoivoisia. Postilaatikosta on tänään pudonnut Burning Crusaden trialversio.
Turhaan yritätte, takaisin en tule. (Vaikka joskus mietyttävätkin vanhat kalapaikat...)

Haloo?

Minä, jos joku ei ole vielä huomannut, en varsinaisesti ole mitenkään empaattinen, sosiaalinen tai varsinaisesti mukava henkilö.
Minulle aiheuttaa säistä syistä hammastenkiristystä joka kerta kun joudun EVEssä tilanteeseen, jossa täytyy katkaista kuulokkeistä tulviva metalli, kääntää mikki esiin ja heittäytyä puhumaan ihmisten kanssa. Isommassa taistelutilanteessa kun on vähän heikkoa naputella viestejä chattiin ja äänikommunikaatiolla homma hoituu näppärästi. Näin ainakin teoriassa.

Viikonloppuna tuli osallistuttua pieneen operaatioon, piraattijahtaukseen, joka päättyikin suht hyvin, mutta meikäläisen mikistä ei välittynyt muille kuin pihinää (tai b-leffan monsterin kuiskailua, kuvaili joku) ja minä sain muiden äänet helvetillisellä rätinällä, josta en saanut mitään selvää.

Tänään tilasin sitten Verkkokaupasta uudet kuulokkeet ja samalla kunnon näppäimistönkin. Perkele.

Sillä aikaa kun totuttelen käyttämään uutta G15-näppistä Janka tuolla aikoo vetää firman ja allianssin sotaan, Taas.

No, jos siihen joudutaan, toivottavasti uudesta mikistä on johonkin. Uraa stalino.

Hohhoi

Speksien tarkistusta odotellessa voi aina lähettää joukkoja ryöstelemään naapurikyliä Travianissa.
Vaikka minun niskanhan tämä tietysti kaatuu jollei se ole ajoissa valmis. Mutta kun eivät speksaa, perkeleet.

Osinkoa odotellessa

Ai niin, viikonlopun aikana minusta tuli osakkeenomistaja. Firman CEO pitää muuten blogia.

The what now?

Raapustelin Amazonin tilausta kasaan (mitäs muuta sitä persaukinen tekisikään?) kun törmäsin tähän kirjaan suosituslistallani. Roolipeliharrastajat saavat arvata yhden kerran (muut jääkööt pimeään), miten luin kirjan nimen ensimmäisellä vilkaisulla. Jjjep.

Muissa asioissa: tällä viikolla tein ensimmäisen tutustumiseni Maritta Kuulan tuotantoon, posti nimittäin tuo kotiini Koko kirjo-kokoelman. Tämä kun mainittiin Soundissa kuukausi pari sitten. Muistan lukeneeni Kuulasta jotakin  positiivissävytteistä aiemminkin, luultavasti jostakin Mertenin blogin aiemmasta olomuodosta.
Jaa pointtini?

Jumankekka, jos olen jättänyt tällaisen artistin aiemmin huomiotta, mitä muuta nannaa olen missannut? Ehdotuksia ja suosituksia saa jättää kommenttilaatikkoon - on plussaa jos levyn saa koekuuntelua varten lainaan kirjastosta.

Knääpiöt

"Tunnetusti" jonkinlaisena roolipelifriikkinä olen seurannut Vapaat kääpiöt -roolipelipäiväkirjablogia. Uusimmassa hyppäsi silmille niin herkullinen lause että se on jaettava "suuren" yleisön kanssa.

"Sudet raatelivat Ambrosia-paran hengiltä, toivottavasti hän ei saanut siitä traumoja."

Jep. Minun huumorintajunihan teidän pitäisi jo tuntea.

Pukkaisko?

Koskapa alkuperäinen roolipeliporukkani on nykyään laskettavissa hajonneeksi, päätin tänään ottaa harteilleni uuden kokoamisen. Tietty herra X on viritellyt omaa Praedorkampanjaansa jo kolme vuotta, mutta koska se ei vieläkään ole lähtenyt liikenteeseen, ottaa herra X minun kampanjaan tekemäni hahmon ja minä siirryn pelinjohtajaksi.

Tiedä nyt sitten tuleeko tästä mitään, mutta pitää kokeilla.

Huomasin tänään että firma hakee koodaajaa tähän yksikköön. Mielenkiintoista.
Pomon kanssa piti lähiaikoina  puhua työtehtävistäni, mutta eipä mies näy kalenterinsa mukaan olevan lähelläkään tätä kaupunkia tällä viikolla. Just näin.

Täytyy ruveta katselemaan stressittömämpää työtä. Olen luultavasti kokonaan väärällä alalla.

Peliä pukkaa

Huomenna olisi sitten (oikeasti) Praedor-kampanjani seuraava sessio, mikä tietää kiireitä täksi illaksi. Pitäisi siivota ja hoitaa kotitöitä, minkä lisäksi pitäisi tietysti viimeistellä käsikirjoitus.

Kässärissä on tällä hetkellä 1206 sanaa 183 rivillä (rivitys palttiarallaa 100 kirjaimen kohdalla). Onkohan se paljon? Minulla ei ole aavistustakaan kuinka pitkiä kässäreitä pöytäpelien pelimestarit kirjoittavat, mutta sen tiedän että kirjoitan melkoisen suuren osan taustasta joko omaksi huvikseni tai turhaan - pelaajathan eivät koskaan (IMO) selvitä kaikkia yksityiskohtia.
Joka tapauksessa, odotan kirjoittavani kenties saman verran lisää, plus sitten erikseen sekalaisia numerotietoja joita tarvitaan jos pelaajahahmot päättävät turvautua väkivaltaan. (Ai jos?)

Lähetin keskiviikkona yhdelle pelaajalle mailia, jossa tiedustelin hänen hahmonsa pelaamiseen liittyviä yksityiskohtia, mutten ole vielä saanut vastausta. Harmittaa.

Valopilkkuna mainittakoon että toveri K hankki aiemmin Battletechin kolmannen laitoksen ja tulevaan kampanjaan olisi tarkoitus huomenna luoda hahmoja ennen peliä. Odotan ilolla, varsinkin kun ottaa huomioon etten muista milloin olen itse pääsyt pelaamaan. Nekin vähät kampanjat joissa olen viime vuosina pelannut (2?) ovat äänettömästi hiljentyneet ja mitä ilmeisimmin kuolleet pois.

Puhuin jokin aikaa sitten toveri J:n kanssa oluttuopin yli pelaamisen elvyyttämisestä kuukausittaisilla lyhyillä peleillä, mutta tietäähän sen, että alkoholin vaikutuksen alla tulee päästeltyä suuvärkistään kaikenlaista kummaa. Idea on kuitenkin periaatteessa hyvä, se tarvitsee vain hiven - no okei, paljon - jatkojalostusta.

Hitaasti. Epävarmasti.

Seuraavaa Praedorin sessiota on alettu suunnitella. Tämähän siis tarkoittaa seuraavanlaisen tapahtumaketjun kulkua:

1. Joku ilmaisee että olisi "kiva pelata".
2. Joku ilmaisee päivämäärän (saattaa kuulua kohtaan #1).
3. (seuraa väittelyä päivämäärästä, kunnes saavutaan yhteisymmärrykseen)
4. Lyödään päivämäärä lukkoon, tossun alla olevat pelaajat ovat jo kotona sopineet että ovat poissa ko. päivänä. Tästä eteenpäin on vallalla "karu meininki", eli jos peruutat, se on voi-voi, et osallistu. (Pelaajahahmot joiden pelaajat eivät ole paikalla, eivät osallistu. Tämä koskee myös niiden pelaajien hahmoja  jotka poistuvat kesken session.)
5. Aloitan ainaisen kyselyn siitä, mitkä ovat pelaajahahmojen suunnitelmat eli mitä hahmot aikovat tehdä, koska ne pelaajanperkeleet eivät tee minkäänlaisia pidempiaikaisia suunnitelmia (ei, toveri J:n "hankitaan rahaa - huorataan - toistetaan" ei ole validi suunnitelma). Vastauksia saa yleensä odotella siihen saakka että peliin on aikaa pari päivää, vaikka kyseessä olisi yli kuukauden päähän sijoittuva päivämäärä, kuten tässä tapauksessa.
6. Koska tiedusteluihini ei vastata, alan kirjoittaa monijuonista "kässäriä", jossa on liukuva aikalinja. Olen joskus verrannut kässärin kirjoittamista näillä ehdoilla ohjelmointiin, koska se tosiaan muistuttaa joko Select Case -lauseketta tai pitkää If - ElseIf - Then -lauseketta, jossa ElseIf toistuu n kertaa.
7. Koska pelaajieni kyvyttömyys kommunikointiin vituttaa, jätän homman kesken, muhimaan päähäni.
8. Toistelen samoja kysymyksiä pelaajille (meillä on tätä varten yksityinen webforum) ad nauseam.
9. Viime tingassa, parin päivän puskurilla, kirjoitan kässärin "valmiiksi".
10. Pelipäivänä pelaajat ovat pihalla kuin lumiukot pitkien sessiovälien takia, koska kukaan ei kirjoita pelipäiväkirjaa. Hahmot ajelehtivat ilman suuntaa, kunnes törmäävät johonkin juoneen tai useampaan.
11. Ja minä mietin kannattaako koko homma, kun kaikki lepää pelkästään minun harteillani. Sheesh.

Aina ne väittävät että kivaa oli, mutta oliko minulla?

Omituisten otusten kerho

Aiemmin mainisemastani pelisessiosta vielä: vaikka sainkin muutamassa tunnissa kirjoitettua ylös melkoisen määrän faktoja ja helposti lajennettavia ideanpoikasia, kummastuksekseni ei tarvinnutkaan turvautua sen kummemmin improvisaatioon.

Pelaajahahmot eivät poistuneet kaupungista ja peliaikaakin ehti kulua vain kolme päivää, vai oliko se neljä. Toimintaa, eli väkivaltaa, oli kahden nopanheiton verran, joka olikin melkoisen filmaattinen kohtaus.
Pelaajahahmo, Läntisten vuorten barbaari on seitsemän session, noin seitsemän kuukauden pelimaailman ajan aikana tehnyt valtavan pesäeron juuriinsa. Hahmo on riisunut kaikki soturiklaanin tunnuksensa ja verhoutuu raskaisiin panssareihin ja muutenkin ns. jäljittelee Jaconiassa syntynyttä soturia.

Hahmot sattuivat törmäämään toiseen, eri soturiklaania edustavaan vuoristolaiseen, joka alkoi pilkata ja nauraa vuoristolaishahmolle nimitellen tätä erilaisilla pilkkanimillä. Tämä johti pelaajahahmon käämien palamiseen ja tämä otti ja tempaisi nyrkillä pilkkaajaansa. Ikävä kyllä tämä normaalisti tapparaa heiluttava barbaari ei juurikaan osannut ns. tapella ja pummasi. Pilkkakirves vetäisi takaisin ja (noppatuuristani johtuen) sellaisen alakoukun, joka johti pelaajahahmon välskärillä käyntiin ja viikon kestävään fyysisten toimintojen vaikeutumiseen. Isku kun osui, uh, lantion seudulle. Yrittihän se hahmo väistää, mutta kun sitäkään oikein kunnolla osannut ja päällä oli niin paljon panssaria että painokin haittasi.

Tämä tapahtumaketju johtaa vuoristolaisten välienselvittelyyn oikein aseiden kanssa, kunhan hahmo paranee.

Minulle ei ole tullut selväksi eikö pelaaja ole sisäistänyt barbaarin pelaamista ("Mitä Conan tekisi?" on muuten näppärä apukeino) vai onko pelaaja nimenomaisesti tarkoittanut että hahmo on kokenut sellaisen kulttuurishokin että barbaari on omaksunut "sivistyneitä" tapoja oikein urakalla.

Niin tai näin, pääsin toteuttamaan kaksi tavoitettani, pitämään katkeroituneen entisen seikkailijan pitkän monologin, jossa tuotiin selväksi ko. henkilön mielipiteitä monistakin asioista, sekä vihdoin ja viimein tuoda päivänvaloon erään pitkään hautuneen idean.
Kyseinen idea on hautunut mieleni sopukoissa ammoisista kirjastovirkailijan päivistäni lähtien, nimittäin: äärimmäisen pitkälle byrokratisoitu kirjasto.

Tässä tapauksessa Farrignian yliopiston kirjasto. On varsinainen kirjasto ja sitten on varsinaisen kirjaston käytön mahdollistava referenssikirjasto, josta voi löytää hakusanoilla tiettyjä kirjoja ja sitten jäljittää ko. kirjojen paikat hyllyn ja paikkanumeron mukaan.
Tiedän, mieleni toimii hiven omituisesti, mutta toisaalta, pelaajien hulluksi ajaminen tai sen yrittäminen on aina niin palkitsevaa. Jaa miten niin kirjastotyö tekee ihmisistä omituisia?

...

Kas, WoW:in pelinjohtotiimiltä tuli juuri vastaus aiemmin lähettämästäni viestistä, jossa annoin yhden pelaajan ilmi epä-roolipelaamisesta. Nyah, nyah. Sen siitä saa kun tulee haukkumaan "fucking geak" -nimityksillä (juu, sen toisen typo) plus tietysti /ignoren.

Kiirekiire

Duunikiireet painavat päälle kuin se proverbiaalinen yleinen syyttäjä.

Onneksi on perjantai. Tänään pitäisi finalisoida huomisen pelisession kässäri.
Väliajatus: mikäköhän olisi luonteva termi tuolle ajatuksia, ideoita ja numerotietoa käsittävälle tekstille, kun ei sitä voi enää "seikkailuksi" kutsua?

Sessiosta tulee sinänsä mielenkiintoinen, koska jatkuvista kyselyistäni huolimatta pelaajani eivät, asialle erikseen avatusta foorumista huolimatta, ole suostuneet kertomaan hahmojensa aikeista yhtä tai kahta lausetta enempää.

Mihin tämä johtaa? Oikein, improvisaatioon.
Improvisointi on tietysti roolipelin ellei nyt suola, niin ainakin jokin yleinen mauste, mutta minä teen mielelläni "kässärin" ennalta niin, että siinä otetaan huomioon useita eri vaihtoehtoja, ns. sivujuonia, joihin pelaajahahmot voivat sotkeentua. Nyt niiden suunnittelussa ei ole tiettyä perustaa.

Huokaus. Toivottavasti pelaajani ottaisivat opikseen, kun kuitenkin suurin osa lukee tätä (terveisiä vaan).

Toivottavasti toveri L on jo lukenut Vanhan koiran, joku muu pelaajista saattaisi haluta lainata sen.

WoW

Koodaamisen ohessa on tänään tullut lueskelua läpi World of Warcraft Community Sitea ja alkaa vaikuttaa siltä että hankin ko. pelin heti kun kukkaro suo.

Jos en kerran pääse itse roolipelaamaan IRL, vien itseni verkkoon, pentele.

Ropettamisesta puheenollen, hra A soitti ja ilmoitti ettei hänen kaavailemastaan kampanjasta ilmeisesti tule mitään ja tiedusteli josko minulla olisi aikaa ja kiinnostusta vetää peliä hänelle ja hra B:lle.

Sanoin harkitsevani asiaa. Myöhemmin tuli mieleeni että joutuisin sovittamaan hrat A:n ja B:n toiseen Praedor-kampanjaani, joka ei ole vielä edes alkanut. Tämä toi mieleeni että nykyiset palaajani, jotka ovat pelanneet ammoisina aikoina hra B:n kanssa, suhtautuisivat ajatukseen mitä luultavammin hiven kylmästi.

"Hiven kylmästi" tarkoittaa tässä sellaista vastaanottoa, jonka lämpötila olisi pari astetta nestemäisen typen yläpuolella.

Täytyy nyt kuitenkin ottaa asia puheeksi, vaikka ko. pelaajat lukevat kyllä tätä blogiakin.

Mene pois paha aamu

Miksi se on nimenomaan aina maanantaiaamu, jolloin ei tekisi mieli nousta sängystä, vaan heittää kello (kännykkä minun tapauksessani) seinään kun se alkaa hälyttää?
Miksei se voisi olla perjantai?

Viikonloppu lipsahti taas valvomisen puolelle ja kun toveri K saapui korjailemaan uuden Praedor-kampanjan hahmoaan, olin unenpuuttesta suorastaan inkoherentti, mutta onneksi onnistuin artikuloimaan hahmon ristiriitaisuudet sen verran selvästi että saimme ne korjattua sulassa sovussa. Loppujen lopuksi paperityöhön meni kymmenisen minuuttia ja lopputuloksena on paljon tasapainoisempi hahmo, kunhan K ratkoo muutaman ongelman hahmon taustatarinassa.

Pitäisi lähettää ko. kampanjan pelaajille näiden hahmojen statistiikka jotta nämä pääsisivät kirjoittamaan sitä taustatarinaansa.

Olen tietoinen siitä, että jotkut pelinjohtajat tekevät hahmot itse, eikä pelaajilla ole niihin kovin paljon sanomista. Olen antanut itseni myös ymmärtää että pelaajat ovat tykästyneet tähän menetelmään siinä määrin etteivät kenties haluaisikaan luoda omia hahmojaan alusta loppuun saakka.
Pitäisi varmaan minunkin joskus kokeilla. Ainakin hahmot valmistuisivat nopeammin, eikä minun tarvitsisi kuunnella kaiken maailman tekosyitä.

Ja pahoittelemme haamupäivitystä - muutin edellisen merkinnän kuvan urlia ja muokkasin kirjalistoja. Paha minä.

Kas kun aika kuluu

Mjahah.
Seuraava Praedorin sessio lähestyy vääjäämättä enkä ole tapani mukaan vieläkään saanut kirjoitettua riviäkään. Tosin peli on vasta ensi kuun 26. päivä.

Ja tapansa mukaan laiskat pelaajani eivät suostu kommentoimaan hahmojensa suuntaa, ts. mitkä ovat hahmojen lähitulevaisuuden suunnitelmat. Eli oikein kutsuvat railroadaamaan. Perkele.

Ikävä ettei minulla ole kontakteja muihin roolipelaajiin oman porukkani ulkopuolella, olisi mukava tietää ovatko pelaajat yleensä näin kirotun flegmaattisia. Kenties tiedustelen asiaa Majatalossa, jos jaksan. Forumeissa on se huono puoli että suurin osa käyttäjistä on kymmenisen vuotta itseäni nuorempia. Saattanette ymmärtää miksi tämä on pikkuisen huono juttu.

Huokaus.

Morning after

Mitä jää käteen kymmenen tunnin roolipelisessiosta?

1. Neljä pizzalaatikkoa ja yksi kebabboksi.
2. Seuraavana aamuna vilustumisen oireita parveketupakoinnista ja tehokkaasta sisätilan viilennystuuletuksesta.
3. Parikymmentä tyhjää olutpulloa ja -tölkkiä, siideripulloa ja kolapulloa
4. Pelimestarille univelkaa, koska tämä ei koskaan nuku hyvin pelin jälkeen.
5. Pelimestarille myös päänvaivaa siitä mihin pelaajat kampanjaa oikein kuljettavat (tai yrittävät kuljettaa).

Just tyypillistä

Hrm. Seuraava Praedorin ropesessio on ensi lauantaina, enkä ole viitsinyt vieläkään laittaa tikkua ristiin asian hyväksi.
Session idea on kyllä hyvin valmiiksi mietitty, mutta puhtaaksi olen kirjoittanut vain muutaman hassun rivin. Pitäisi varmaan petrata, onhan nyt jo keskiviikko.

Tai sitten luen rauhassa The History of the Runestaffin loppuun (tämä päivä), kirjoittelen hölynpölyä lukemistani kirjoista (huominen), siivoan peliä varten (perjantai) ja kulutan viimeiset kolme tuntia ennen pelitapahtumaa tehokkaasti (joo-o) sessiota kirjoittaessa ja kokemuspisteitä viime sessiosta jakaessa?

Luulen jälkimmäisen vaihtoehdon olevan se, joka on lähempänä totuutta. En minä ole laiska, minä vain en jaksa panostaa tähän "neljästi vuodessa" -kampanjaan samalla tavalla kuin aikaisemmin pelattuihin. Huokaus.

Korvissa soi:
Maija Vilkkumaa: Ei (varsinkin "Mun elämä")

Elämää pelin jälkeen

Varoitus, seuraa harrastespesifistä avautumista.

Kuluvan vuoden toinen Praedorsessio pelattiin viime lauantaina. Alan epäillä että tällä pelitahdilla viiden pelaajan ja yhden pelimestarin ryhmä on liian suuri.
Suurimman osan aikaa äänessä oli kaksi pelaajaa, loput enemmän tai vähemmän taustalla. J tosin oli tavallista hiljaisempi koska kirjoitti pelipäiväkirjaa.

Epäilen myös että kuukausien paussi sessioiden välillä (edellisestä sessiosta ehti kulua puoli vuotta ja viikko) vaikuttaa haitallisesti roolipelaamisen taitoon. Tiedättehän, eläytymiseen. Kun pelihahmoilla ei ole kunnollisia ensiaputaitoja, mikä osaltaaan johti edellisen session useita (peliaika)viikkoja kestäneeseen haavakuume-episodiin, puutetta kompensoidaan...millä?

Raskaammilla panssareilla. Muistutukseni hiipimis- ja väistötaitojen kärsimisestä valtavien taakkojen alla kuitataan yliolkaisilla "ei tässä olla aiemminkaan väistelty" -lausahduksilla. Eli kun on korkeat taistelutaidot ja raskas panssari, ei ensiapu-, väistö- ja hiipimistaitoja siis tarvita?

Olen haistavinani tässä D&D-historian vaikutuksen happaman hajun.

Peliä pukkaa

Seuraavan Praedor-kampanjan pelipäivä on viimeinkin sovittu, 18.9. Edellisen kerran pääsimmekin pelaamaan maaliskuussa. Whee.

Pelipäiväkirjoista huolehtiva pelaaja ei ole saanut vieläkän mitään aikaan, lienee käyttäen kodinhoidosta jäävän aikansa Neverwinter Nightsin pelaamiseen. Roisto.
Itse en ole viitsinyt viimeisestä kahdesta sessiosta kirjoittaa tiivistelmiä, minun puolestani pelaajatkin saisivat kantaa kortensa kekoon muutenkin kuin ilmaantumalla paikalle sotkemaan pelipaikkaa.

Katselin sessiohahmotelmiani ja huomasin että muistini on pettänyt - seuraavan session runko ei olekaan oikein käytettävissä, koska pelaajahahmot pakenivat Farrigniasta Travaniin aiheutettuaan Farrigniassa tulipalon. Huokaus. Toinen hahmotelmani taas on aika lyhyt ja se, josta tulevan session rakennan taas on olemassa suurimmaksi osaksi vain päässäni. No, onneksi on hyvin aikaa repiä se päästä biteiksi.

Joka tapauksessa, se tekee sitten kaksi pelikertaa tänä vuonna. Olemme sopineet kolmesta tai neljästä, mutta epäilen suuresti että pelaajani löytävät yhteistä aikaa enää tänä vuonna. Tämä pelitahti alkaa olla niin olematon että kohta saavutamme pisteen, jossa minun mielestäni emme voi enää kutsua itseämme "roolipelaajiksi" vaan pikemminkin "satunnaisiksi" tai jopa "entisiksi".

Löysin eilen Roolipelit.net:istä kotimaista tuotantoa olevan sci-firopen USFN-Frontiers, joka on Aliens-leffan hengessä toimiva militaristinen roolipeli. Vaikuttaa hyvältä, jopa näin betavaiheessa. Saattaisi sopia ns. "one-shot" -pelien systeemiksi, jos saisi houkuteltua yhden tai kaksi pelaajaa kokoon useammin kuin kerran vuodessa.
Täytyy vain käydä läpi tuon betan typot ja lähettää tekijälle lista.

Huokaus.
Joskus kaipaan peliporukkamme alkuaikoja silloin 90-luvun alussa, jolloin saatoimme pelata useammankin kerran viikossa, joskin "systeeminä" toimi D&D. DeeDeetä en kaipaa, mutta pelaamista kyllä.

Ehkä pitisi liittyä johonkin sähköpostiropeen tai yrittää muuttua sosiaalisemmaksi eläimeksi ja yrittää sitä kautta hankkia uusia pelaajia. Just joo. Katsokaa, taivaalla on siivekäs maidontuottaja.

Tai ehkä pitäisi vain lyödä pillit pussiin kokonaan ja muistella sitten vanhainkodissa koboldien listimistä ja avaruusaluksissa tapahtuneita muukalaisten torjuntayrityksiä.

Jos ym. Farrignia ja Travan ovat täysin outoja sanoja, löydät pelimaailman, Jaconian, kartan täältä.

Pitäisikö vaivautua?

Kun lomalla ei ollut nettiyhteyttä, tapahtui sellainenkin hassu asia että kuvittelin tämän vuoden Ropeconin jo menneen ohi.
Mutta oikeastihan se on nyt tulevana viikonloppuna. Mietin tässä että pitäisikö mennä. Minulta on jäänyt jo kaksi edellistä väliin joko depression tai halun puutteen takia.
Nyt siellä olisi muutama esitelmä tms. jonka haluaisin kuulla ja saisi hyvän tekosyyn vetää taas mustaa päälle, mutta en tiedä jaksanko vaivautua.
Minä kun en oikeastaan tunne yhtän ropeltajaa oman pienen poppooni ulkopuolelta, enkä ole yhtään varma kannattaisiko todella osallistua johonkin coni-peliinkään.

Perjantaina kannattaisi vaivautua paikalle vasta klo 21.
Lauantaina 12-14 menee kaksi esitelmää päällekkäin, mutta kello kahdesta eteenpäin voisikin viettää aikaa puoleenyöhön saakka esitelmästä tms. toiseen vaeltamalla.
Sunnuntaina voisi laahustaa paikalle 12-14 katselemaan ja kuuntelemaan Guy Windsoria.

Huoh. Kai sitä voisi pakata mukaan jonkun hyvän kirjan, jos lukisi uudelleen China Miévillen Perdido Street Station:in.

Jää nähtäväksi.

Ai niin, kirjoitin ammoisina aikoina lyhyen Ropecon-tyylioppaan, joka lienee yhä pätevä.

Paremminkin olisi voinut mennä

Viittaan otsikolla aiemmin mainitsemaani Praedor-kampajani sessioon, jonka pelasimme viime lauantaina.

Vaikka sainkin pelaajani ajettua lähes raivohulluuden partaalle muutamalla tempulla, jotka estivät pelaajahahmoja lähtemästä kaupungista, jota uhkasi (huhujen mukaan) kolmen eri kuningaskunnan armeijoiden, sekä vuoristolaisbarbaarien, sota.

Toisaalta he kostivat minulle myöhemmin noin sadallatuhannella nopanheitolla, joilla etsittiin yrttejä maastosta. Itketti.

Session hauskuus tiivistyi yhden pelaajan lauseeseen:
"... systeemi... näyttää suosivan korkeita asetaitoja ja raskaita panssareita..."
Pari tuntia myöhemmin herran pelihahmo makasi kuolemaisillaan haavakuumeeseen, koska kellään ei ollut kunnon taitoarvoa Haavojen hoito -taidossa. Heh, heh.

En tiedä onko syy minussa vai pelaajahahmojen omien toimien seuraamuksissa, mutta nyt pelaajat eivät uskalla palata Farrigniaan (siellä olil viimeksi heidän käydessään tulipalo) ja päättivät lähteä haahuilemaan Travaniin.
Kai se on pakko vielä kerran vanhalla iällä vähän veeärrätä.

Eikö sitä ikinä opi?

Huomenna pitäisi pelauttaa Praedor-kampanjaani ("Kadotettuja ja kerettiläisiä"). Huolimatta raskaanpuoleisesta painostuksestani, pelaajat eivät ole oikein osanneet sanoa mitä heidän hahmonsa aikoisivat tehdä.

Näin ollen, improvisointi on päivän, no, huomisen, sana.
Lieneekö pelaajieni "päätön kana" -taktiikka siitä, että olen kampanjan juonella sekoittanut heidän päänsä niin pahasti etteivät he todellakaan pysty päättämään minne juosta seuraavaksi, vai siitä etten pudottele vinkkejä kuten ennen muinoin.
Vinkkien pudottelu ei ole ihan sitä miltä kuulostaa - tapanani oli laajentaa tarinaa tuuppaamalla sitä eteenpäin, esimerkiksi käyttämällä pelaajahahmon huomiointikykyjä silloin kun pelaaja ei sitä itse maininnut. Nyt olen lopettanut ja sanoinkin yksiselitteisesti "PJ ei käytä hahmojenne taitoja tai aivoja", ts. jollei minulta erikseen kysytä, mitä pelaaja saattaisi huomata siinä-ja-siinä vastaantulijassa. Tai missä menee valtakunnan raja - tästä tulee muuten sanomista huomenna kun paljastan että kaupunki jossa pelaajahahmot ovat, ei olekaan Farrignian kuningaskunnassa vaan Travanin.
Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon ettei Travanin kuiningas suhtaudu kovinkaan myötämielisesti Farrignian kuningattareen, ja kun kaupungissa on Farrignian sotajoukkoja, saattavat pelaajat vetää tästä sen johtopäätöksen, että hahmonsa joutuvat kohtsillään keskelle sotaa. Toisaalta, Läntisten vuorten barbaarit ovat jo sotajalalla.

No, mitäs näistä.
Ai, miksi minä en vain "tee seikkailua" ja työnnä hahmoja sinnepäin? Se on railroadausta, suom. veeärräystä, joka on minun kirjoissani pelimestarin perisynti.

Ai, ja mihin otsikko viittasikaan? Siihen etten varaa kunnolla aikaa session kirjoittamiseen. Tänään täytyy järjestellä ajatukset ja yrittää varautua kaikenlaisiin mielipuolisiin ajatuksiin pelaajilta.
Tälläisiin olen nimittäin törmännyt (ja ollut mukana sanomassakin):
"Poltetaan se metsä" (valtava metsä, tarkoituksena estää sota)
"Räjäytetään Maa." (sci-fi -kampanja, pelaajat päättivät "estää" maapallon valtauksen)
"Rakennetaan ihan vitun iso lautta!" (Keski-Maata kiertämässä. Lautta oli iso)
"Tapetaan se" (No niin)

Kaikkeen sitä pitäisi osata varautua. Huokaus.